Ainoa laatuaan
Tarkastellessamme kanssaihmisiä ihastumme erityispiirteisiin. Vuosien saatossa silmiemme kulmiin uurtuneet ilorypyt, kesäauringon esiin houkuttelemat pisamat, ja ilmeisiimme sekä eleisiimme urautuneet elämänvaiheet ovat erottamattomia osia meistä ja juuri meidän uniikin itsemme määritteleviä tekijöitä. Ilman näitä erityisiä, kauniita ja kiinnostavia yksityiskohtia olisimme vain ontto, silmiinpistämätön kuori.
Niin kuin ei ole toista sinua, ei ole kahta aivan samanlaista puutakaan. Niistä kukin erottuu toisistaan riippuen siitä minkälaisella paikalla ne ovat kasvaneet, minkälaisessa ilmastossa ja valossa ne ovat venytelleet oksiaan, kuinka pitkään ne ovat eläneet ja minkälaisessa seurassa ne ovat viettäneet aikansa.
Syykuviot vaihtelevat puulajeittain: ne ovat osia puun vuosirenkaasta, jotka kertovat hiljaisista, kylmistä talvista ja uutta elämää pulppuilevista keväistä jo vuosikymmeniä sitten.
Joillakin puulajeilla sydän- ja pintapuu erottuvat voimakkaalla sävyerolla selvästi toisistaan, toisilla ne ovat liki samansävyiset. Syykuviot vaihtelevat puulajeittain: ne ovat osia puun vuosirenkaasta, jotka kertovat hiljaisista, kylmistä talvista ja uutta elämää pulppuilevista keväistä jo vuosikymmeniä sitten.
Puupinnan erottuville kohdille on syynsä ja taustansa: kuten esimerkiksi tammessa hyvin näkyvillä oleville, pinnan ja ytimen yhdistäville ydinsäteille, joiden tehtävänä on siirtää vettä ja ravinteita eläviin sisäosiin keskemmäs puuta. Jokaisella puuyksilöllä on omintakeinen, vaiherikas elämäntarina kerrottavanaan.
Puun käsitteleminen vaatii ammattitaitoa ja ymmärrystä materiaalin taustoista ja taipumuksista. On puutavaran käsittelijän ja puusepän tehtävä varmistaa, että puusta otetaan käyttöön oikeat osat ja työstämällä valjastaa ne käyttäytymään odotetusti tietyissä rajoissa, mutta puulle luonteenomaisia piirteitä ei ole tarkoituskaan häivyttää. Luonnonmateriaali saa näyttää omalta kauniilta itseltään.
Eroavaisuudet tai erityisyydet eivät ole virheitä, ne ovat elämää – ja syitä ihastua.
