Taiteen ja kalusteiden suunnitteleminen ja tekeminen kietoutuu Antrei Hartikaisella yhteen, eikä niitä voi hänen työskentelyssään erottaa toisistaan. Hartikainen kuvailee suunnitteluprosessiaan ”verkostoksi”, runsaudensarveksi, jossa erilaiset ideat elävät rinnakkain ja vaikuttavat toisiinsa.

Hartikainen pyrkii tietoisesti pitämään suunnitteluprosessinsa mahdollisimman avoimena mahdollisimman pitkään eikä karsi alkuvaiheessa lainkaan. Joskus parhaat ideat syntyvät sivujuonteista ja sattumista, kun mielensisäisen verkoston sisällä yllättävät asiat törmäävät toisiinsa – aivan kuten luonnossa asiat elävät rinnakkain ja vaikuttavat toisiinsa, muodostavat rikkaan ekosysteemin.

Ja juuri luonto on Hartikaiselle merkittävä inspiraationlähde. Se oli Bastonen synnylle konkreettinen kimmoke.

Kun estetiikka ja tekninen yksityiskohta yhdistyvät

Hartikainen oli pienestä pitäen kiinnittänyt huomiota siihen, miten valo siivilöityy mäntymetsässä korkeiden runkojen läpi.

”Se miten aluskasvillisuus on hyvin niukkaa ja valo iskeytyy sille kiiloina puidenrunkojen välistä.”

Kuva oli jäänyt muhimaan jonnekin mielen perukoille, elämään osaksi päänsisäistä luovaa verkostoa.

”En ollut tietoisesti ajatellut, että käyttäisin sitä jossain vaiheessa inspiraationa.”

Sitten Hartikaista alkoi kiinnostaa tietty liitosmalli, ja hän alkoi tutkia sitä, ajatteli että tekisi liitosmallin pohjalta taideteoksen erääseen näyttelyyn. Mutta polku muuttuikin muuksi, ja näyttelyyn syntyi toinen teos toisella idealla. Ajatus liitoksesta jäi kuitenkin elämään.

Ja sitten mieli yhdisti liitosmaliin jostain kuvan lapsuudesta: mäntyjen rungoista ja valosta.

Bastone nostaa sisällään olevat esineet esille

Hartikainen alkoi kokeilla mitä mielikuva mäntymetsän siivilöimästä valosta voisi tarkoittaa kalusteessa. Millainen olisi kaappi, joka päästäisi valon esineiden pinnalle samalla tavoin kuin mäntymetsä päästää sammalmättäille.

”Bastone-kaappi on eräänlainen podium, jalusta sen sisälle oleville esineille. Se läpäisee valoa ja tuntuu siksi ilmavalta.”

Hartikainen suunnitteli Bastonen alunperin Poiat-nimisen suomalaisen designyrityksen valikoimaan. Kun Nikari osti Poiatin tämän vuoden keväänä, Hartikaisen Bastone haluttiin ottaa osaksi Nikarin mallistoa. Se istuu sinne niin hyvin, että oikeastaan vaikea tajuta ettei Bastone ole aina ollut osa Nikarin mallistoa.

Luonteva yhteys ei ole ihme, sillä Hartikaisen ja Nikarin yhteinen tarina on pitkä. Se alkoi jo vuonna 2010, kun silloin 18-vuotias Hartikainen etsi itselleen harjoituspaikkaa osana puuartesaaniopintojaan.

”Minua kiehtoo puun lämpö ja arkisuus, ja se miten siitä voi kuitenkin suunnitella ja tehdä vaikka kuinka näyttäviä asioita.” — Antrei Hartikainen

Puu kalusteiden ja taiteen materiaalina

Hartikainen oli kasvanut koko ikänsä verstaalla, sillä hänen isällään oli yritys, joka valmisti puuhuonekaluja. Hartikaista ei kuitenkaan kiinnostanut peruspuukalusteiden teko, vaan hän halusi perehtyä puuhun materiaalina mahdollisimman syvällisesti.

”Minua kiehtoo puun lämpö ja arkisuus, ja se miten siitä voi kuitenkin suunnitella ja tehdä vaikka kuinka näyttäviä asioita.”

Hartikainen hakeutui opintojensa loppuvaiheessa työharjoitteluun Nikarille. Harjoittelu jatkui kesätyöpaikalla ja vaihtui lopulta vakituiseksi työpaikaksi. Hartikainen muutti Fiskarsiin asumaan – paikka oli vienyt hänen sydämensä heti ensinäkemältä. Hän sai Nikarilla koko ajan enemmän vastuuta ja työskenteli lopulta tuotekehityksestä vastaavana puuseppänä. Hartikainen teki päivät töitä Nikarilla ja aina iltaisin edisti omia taideprojektejaan.

”Nikarilla on aina kannustettu ja tuettu. Sain käyttää iltaisin koneita ja tiloja omiin projekteihin.”

Vuonna 2016 Hartikainen piti ensimmäisen taiteelliseen työskentelyyn tarkoitetun apurahavapaan Nikarilta. Vuonna 2018 hän siirtyi kokonaan edistämään omaa taiteellista uraansa. Tänä vuonna Didrichsenin taidemuseossa avautuu Hartikaisen laaja yksityisnäyttely. Näyttelyssä on mukana sekä veistoksia että kalusteita – ja paljon niin kutsuttuja collectible design -objekteja, eli uniikkeja esineitä, jotka ovat sekä funktionaalisia esineitä että taideteoksia. Juuri taiteen ja käytettävyyden yhdistyminen on Hartikaisen kädenjäljelle leimallista.

Kaluste ja taideteos samassa

Taiteen ja funktionaalisuuden yhdistyminen näkyy myös Bastone-sarjassa. Vaikka kalusteet tehdään sarjavalmisteisesti ja niiden jokainen yksityiskohta on mietitty arkista käyttöä ajatellen, toimivat ne myös veistosmaisina katseenkiinnittäjinä.

Nikarin mallistosta löytyy lisäksi Hartikaisen suunnittelema ilmava Skandinavia-naulakko sekä Fiori-pöytien sarja, joista kahdessa suurimmassa on Hartikaisen käsin veistämät kukka-aiheet – kukat näyttävät kasvavan pöydän pinnasta. Fioria ei voi olla ihastelematta, se on enemmän kuin kaluste.

”Mutta yhtä lailla se toimii pöytänä.”

Hartikaisen maailmassa asioiden ei tarvitse olla vain yhtä. Ne voivat olla montaa asiaa samaan aikaan.