Vuosi oli 1966, ja Kari Virtanen oli vielä töissä Asko Oy:lla, mutta haaveissa oli jo oma verstas ja oma mallisto.
Virtanen meni käymään vanhassa kotikaupungissaan Seinäjoella. Hän huomasi sattumalta, että perinteikäs ja vanha verstastila oli vapautunut. Rakennuksen kyljessä luki Nikkarinkoski Oy, ja se sijaitsi aivan Seinäjoen keskustassa, vain muutaman sadan metrin päässä Aalto-keskuksesta. Paikassa oli vuosikymmenien aikana valmistettu niin kalusteita kuin viivoittimia ja suorakulmia kouluihin, pidetty yllä käsityöperinnettä ja puuosaamista. Virtanen ajatteli, että paikka olisi täydellinen hänen verstaalleen.

Pohjanmaan käsityöperinne näkyy nimessäkin

Virtanen aloitti uudella verstaallaan liiketoiminnan Kari Virtanen -toiminimen alla. Töitä riitti alusta pitäen. Tilaustöiden rinnalla hän suunnitteli myös omia malleja ja mietti, pitäisikö niille keksi jokin tuotenimi, joka erottaa ne omaksi kokonaisuudekseen.

”Olen aina pitänyt nimien miettimisestä”, Virtanen sanoo nyt. ”Niitä on tullut kirjoiteltua vihkoihin.”

Virtanen lähti pohtimaan nimeä tuotemallistolleen monesta suunnasta. Ensinnäkin oli paikan alkuperäisen omistajan nimi, Nikkarinkoski, mutta sitä nimeä Virtanen ei saanut käyttöönsä, vaikka aluksi sitä tiedusteli.

”Ja se olisi muutenkin ollut turhan mahtipontinen.”

Sitten Virtanen alkoi pyöritellä mielessään nikkari-sanaa.

”Se on Pohjanmaalla tyypillinen. Siellä ei puhuta puusepistä vaan nikkareista ja nikkaroinnista, ja se taas tulee suoraan ruotsin kielen sanasta snicka ja snickare.”
Virtanen osasi jonkin verran ruotsia, sitä oli hänen mukaansa pakko osata, jos halusi pelata jalkapalloa, sillä vastustajajoukkueet saattoivat olla vaikka Närpiöstä eli Närpesistä tai Uusikaarlepyystä eli Nykarlebystä ja puhuivat vain rannikkoruotsia. Kaksikielinen kulttuuri oli aina myös kiinnostanut häntä. Siksikin lainasana tuntui luontevalta lähtökohdalta tuotenimelle.
”Nikkari-sanassa on myös etunimeni Kari. Tiputin vain yhden k:n pois ja se oli siinä.”

”Suunnittelin puisen maustehyllyn ja halusin, ettei se ole anonyymi. Polttoleimasin siihen nimen Nikari.” — Kari Virtanen

Nikari-nimi käyttöön ensimmäistä kertaa

Virtanen alkoi käyttää Nikari-nimeä mallistonsa yhteydessä 1970-luvun lopussa, ensimmäistä kertaa tuotesarjassa, jonka hän suunnitteli Kotiteollisuus-myymälöihin.

”Suunnittelin puisen maustehyllyn ja halusin, ettei se ole anonyymi”, Virtanen kertoo. ”Polttoleimasin siihen nimen Nikari.”

Samaa polttoleimaa hän käytti 1990-luvun alkuun asti. Leima löytyy monenlaisista tuotteista.

Osan Virtanen on tehnyt yksin, osan suunnitellut yhteistyössä esimerkiksi Kaj Franckin kanssa, jonka kanssa tiivis yhteistyö jatkui viitisen vuotta.

Aivan ensimmäisiä Nikari-tuotteita oli myös mäntypuinen jakkara, joka on edelleen Nikarin mallistossa.

Oman Nikari-malliston rinnalla Virtanen teki koko ajan tilaustöitä, ja hän pääsi heti yrityksen alusta alkaen tekemään yhteistyötä Alvar Aallon kanssa. Hän teki Aallon kohteisiin sisustustöitä, esimerkiksi Lakeuden Ristin kirkkoon. Ja edelleen Nikarin valikoimissa on Alvar-tarjotin, joka syntyi 1960-luvulla niin, että Aalto piirsi sen muodon vapaalla kädellä ollessaan käymässä Virtasen verstaalla.

”Lähetin luonnoksen pohjalta tekemäni tarjotinmallin Alvarille, ja hän sanoi, että tämä on hyvä, annetaan mennä. Alvar usein kulki kynä kädessään ja luonnosteli sinne tänne, vaikka puun taakse.”

Nikarista tulee osakeyhtiö ja toiminta kasvaa

Virtanen muutti Fiskarsiin vuonna 1993. Hän oli saanut sieltä verstaalleen hienot tilat 1800-luvun vanhasta konepajasta ja kodikseen niemennokan järven rannalta. Niemestä löytyi 1600-luvun savupirtti, jonka ympärille hän suunnitteli kotitalon.

”Minulla oli ajatuksena, että ryhdyn Fiskarsissa nautiskelupuusepäksi, en enää työllistä muita ihmisiä vaan olen yhden miehen verstas.”

Toisin kävi. Eräänä päivänä arkkitehti Vesa Honkonen tuli käymään Virtasen verstaalla amerikkalaisen arkkitehtivieraan kanssa, vieraan nimi oli Steven Holl. Holl oli silloin suunnittelemassa nykytaiteen museo Kiasmaa. Hän kuljeskeli ympäri Virtasen verstasta ja iski katseensa erääseen tuoliin.

”Katseli sitä ja sanoi, että voitko tehdä tuosta tuolin Kiasmaan.”

Virtanen muokkasi tuolia pinoutuvaksi ja muutenkin Hollin toiveiden mukaan. Hän lähetti mallikappaleen New Yorkiin ja sai sille hyväksynnän. Yhden miehen verstaan oli pakko alkaa työllistää muitakin puuseppiä, jotta tuolit saataisiin ajoissa pian valmistuvaan museoon. Siinä vaiheessa Virtanen muutti Nikarin osakeyhtiöksi.

Sama KVT1-tuoli, jonka muotokieleen Holl ihastui, löytyy edelleen Nikarin mallistosta.

Nimi yhdistää kaksi kulttuuria

Nykyään Nikari on laajalti kansainvälisesti tunnettu ja tunnistettu nimi, joka yhdistyy ihmisten mielissä pohjoiseen puusepän- ja käsityöperinteeseen ja huippuunsa vietyyn laatuun. Virtanen on iloinen, että luovutettuaan yrityksensä seuraajalleen vuonna 2010, on nimi säilytetty ja arvostus vain noussut. Se on otettu kaikkialla maailmassa hyvin vastaan.

”Mitä nyt jotkut pohjalaiset vääräleuat ovat joskus vinoilleet, onko siinä kirjoitusvirhe”, Virtanen sanoo. ”Nikkari on siellä niin tärkeä sana.”

Ja on nikkari myös Virtaselle tärkeä sana. Hän on ylpeänä osa pohjanmaalaista käsityöperinnejatkumoa. Virtanen kokee myös japanilaisen käsityöosaamisen perinteen äärimmäisen kiinnostavana. Hän on opiskellut sitä paljon, ja Japani on hänelle merkityksellinen maa, jossa hän on viettänyt japanilaisen puolisonsa ansiosta aikaa 27 vuoden ajan.

Erikoista kyllä, japanin kielen voi nähdä myös osana Nikarin nimeä, jonka Virtanen keksi kauan ennen kuin Japani oli tullut osaksi hänen elämäänsä: Nikari-nimen alkuosa ”ni” tarkoittaa japaniksi numero kakkosta, kahta. Virtasen ja hänen puolisonsa yhteinen yritys Nikaksi hallinnoikin nykyisin muun muassa Kari Virtasen tuotteiden mallioikeuksia. Nimi on täydellinen yritykselle, jonka toinen osakas on japanilainen.

”Nimessä on kaksi kertaa kaksi.”