Metsästä pöydäksi
Suomi on metsävihreän peitossa. Yli 70% koko Suomen maapinta-alasta on metsiä, joista liki kaikki luokitellaan luonnonmetsien kaltaisiksi. Tutuin näky Suomessa on havumetsien tumma ikivihreä ja Suomessa kasvavista noin 30 puulajista mänty onkin maan yleisin – tätä seuraaville sijoituksille asettuvat kuusi, koivu, haapa ja harmaaleppä. Puusta valmistetut kalusteet ovat metsästä kotoisin ja vehreistä, arvokkaista hiilinieluistamme saatu materiaali jatkaa samaisessa tehtävässään, vaikka muuttaakin muotoaan pitkänhuiskeasta oksakkaasta funktionaaliseksi esineeksi ja sijaintiaan metsästä olohuoneeseen.
Metsät tarjoavat puustollaan materiaalia moninaiseen käyttöön paperiteollisuudesta talonrakennukseen, mutta myös valtavasti henkistä hyvää. Japanilainen termi shinrin-yoku tarkoittaa metsäkylpyä ja ajatus sen taustalla kertoo metsän meditatiivisista ja terapeuttisista voimista. Tämä ei pohjoisen metsissä tai niiden välittömässä läheisyydessä vuosisatoja eläneen kansan näkökulmasta tunnu lainkaan vieraalta tai tuntemattomalta tavalta ajatella. Metsiin mennään rauhoittamaan ajatuksia, inspiroitumaan ja hengittämään puhdasta, metsäntuoksuista ilmaa. Jokin ikiaikaisen metsän pysähtyneisyydessä ja rauhallisessa viisaudessa asettaa omat pienet ajatukset perspektiiviin.
Puut ovat luonteikkaita, kukin oma yksilöitään. Puusepän työnä onkin kuunnella ja tarkastella työstettävää materiaalia herkin, ymmärtävin ottein – samalla oppien jokaisesta yksilöstä jotakin uutta. Elävänä materiaalina puu tarjoaa työstäjälleen haasteita mutta ominaisuuksissaan se on verraton ja inspiroiva: luja, joustava ja kevyt. Puu kuitenkin antaa odottaa itseään. Kilvoiteltuaan auringonvalosta muiden metsän pystykasvuisten kanssa kohti taivaita kurkottaen, puu saavuttaa täysikasvuisuuden 60 vuoden iässä. Laadukkain puumateriaali saadaan, kun puu kaadetaan talviaikaan, jolloin puun kosteus on matalimmillaan ja silti tukin matka puusepän verstaaseen saattaa hakkuunjälkeisen kuivatusprosessin vuoksi kestää vuosia.
Puu kutsuu koskettamaan ja omalla hiljaisella tavallaan se myös vastaa siihen. Puuhun aikojen saatossa jäävät hipaisut ja kolhut jäävät pintaan kuin vuosirenkaat, kirjaten siihen kertomukset menneistä ajoista ja kohtaamisista. Näitä muistoja kantaessaan puu ikääntyy arvokkaasti ja patinoituu kauniin yksilöllisesti.
